We Love God!

God: "I looked for someone to take a stand for me, and stand in the gap" (Ezekiel 22:30)

There is no commentary that opens up the Bible so much as sickness and sorrow.
J.C. Ryle

When ye murmur and repine under cross and afflictive dispensations, this is a presuming to instruct God how to deal with you, and to reprove Him as if He were in the wrong. Yea, there is a kind of implicit blasphemy in it, as if you had more wisdom and justice to dispose of your lot, and to carve out your own portion in the world. This is upon the matter the language of such a disposition, Had I been on God’s counsel, I had ordered this matter better; things had not been with me as now they are. O presume not to correct the infinite wisdom of God, seeing He has decreed all things most wisely and judiciously.
Thomas Boston

Bible – Finnish 1938 Exodus Chapter 1:1-22.

Index: Finnish 1938

 

Exodus 1

[1]
[2]
[3]
[4]
[5]
[6]
[7]
[8]
[9]
[10]
[11]
[12]
[13]
[14]
[15]
[16]
[17]
[18]
[19]
[20]
[21]
[22]
[23]
[24]
[25]
[26]
[27]
[28]
[29]
[30]
[31]
[32]
[33]
[34]
[35]
[36]
[37]
[38]
[39]
[40]

1:1 Nämä ovat Egyptiin tulleiden Israelin poikien nimet; Jaakobin kanssa he olivat itsekukin perheineen tulleet sinne:

1:2 Ruuben, Simeon, Leevi ja Juuda,

1:3 Isaskar, Sebulon ja Benjamin,

1:4 Daan, Naftali, Gaad ja Asser.

1:5 Ja Jaakobin kupeista lähteneitä oli kaikkiaan seitsemänkymmentä henkeä. Mutta Joosef oli jo ennestään Egyptissä.

1:6 Ja Joosef kuoli ja kaikki hänen veljensä ynnä koko se sukupolvi.

1:7 Mutta israelilaiset olivat hedelmälliset ja sikisivät, lisääntyivät ja enenivät hyvin suurilukuisiksi, niin että maa tuli heitä täyteen.

1:8 Niin Egyptiin tuli uusi kuningas, joka ei Joosefista mitään tiennyt.

1:9 Tämä sanoi kansallensa: “Katso, israelilaisten kansa on suurempi ja väkevämpi kuin me.

1:10 Tulkaa, menetelkäämme siis viisaasti heitä kohtaan, että he eivät lisääntyisi eivätkä, jos sota syttyisi, liittyisi hekin vihollisiimme ja sotisi meitä vastaan ja lähtisi maasta pois.”

1:11 Niin heille asetettiin työnjohtajia rasittamaan heitä raskaalla työllä. Ja heidän täytyi rakentaa faraolle varastokaupungit Piitom ja Ramses.

1:12 Mutta kuta enemmän kansaa rasitettiin, sitä enemmän se lisääntyi, ja sitä enemmän se levisi, niin että israelilaisia ruvettiin pelkäämään.

1:13 Niin egyptiläiset pitivät israelilaisia orjantyössä väkivalloin

1:14 ja katkeroittivat heidän elämänsä kovalla laasti- ja tiilityöllä ja kaikenlaisella työllä ulkona kedolla, kaikenlaisella työllä, jota he teettivät heillä väkivalloin.

1:15 Ja Egyptin kuningas puhui hebrealaisille kätilövaimoille, joista toisen nimi oli Sifra ja toisen Puua;

1:16 ja hän sanoi: “Kun te autatte hebrealaisia vaimoja heidän synnyttäessänsä, niin tarkastakaa lapsen sukupuoli: jos se on poika, surmatkaa se, mutta jos se on tyttö, jääköön eloon”.

1:17 Mutta kätilövaimot pelkäsivät Jumalaa eivätkä tehneet, niinkuin Egyptin kuningas oli heille sanonut, vaan antoivat poikalasten elää.

1:18 Niin Egyptin kuningas kutsui kätilövaimot ja sanoi heille: “Miksi te näin teette ja annatte poikalasten elää?”

1:19 Kätilövaimot vastasivat faraolle: “Hebrealaiset vaimot eivät ole niinkuin egyptiläiset. He ovat voimakkaita; ennenkuin kätilövaimo tulee heidän luoksensa, ovat he jo synnyttäneet.”

1:20 Mutta Jumala salli kätilövaimojen menestyä, ja kansa lisääntyi ja eneni suurilukuiseksi.

1:21 Ja koska kätilövaimot pelkäsivät Jumalaa, niin hän antoi heille runsaasti perhettä.

1:22 Niin farao antoi käskyn kaikelle kansallensa, sanoen: “Kaikki poikalapset, jotka syntyvät, heittäkää Niilivirtaan, mutta kaikkien tyttölasten antakaa elää”.