We Love God!

God: "I looked for someone to take a stand for me, and stand in the gap" (Ezekiel 22:30)

Temptation almost always begins in the flesh (James 1:14). Our flesh sets fire to sin. Satan simply fans the flames. Satan is powerless until we first say “yes” to sin. He exploits our sinful decisions, most often by intensifying the course of action we have already chosen (Eph. 4:26-27).
Sam Storms

Here's the problem: when every sin is seen as the same, we are less likely to fight any sins at all. Why should I stop sleeping with my girlfriend when there will still be lust in my heart? Why pursue holiness when even one sin in my life means I'm Osama bin Hitler in God's eyes? Again, it seems humble to act as if no sin is worse than another, but we lose the impetus for striving and the ability to hold each other accountable when we tumble down the slip-and-slide of moral equivalence. All of a sudden the elder who battles the temptation to take a second look at the racy section of the Land's End catalog shouldn't dare exercise church discipline on the young man fornicating with reckless abandon. When we can no longer see the different gradations among sins and sinners and sinful nations, we have not succeeded in respecting our own badness; we've cheapened God's goodness. If our own legal system does not treat all infractions in the same way, surely God knows that some sins are more heinous than others. If we can spot the difference, we'll be especially eager to put to death those sins which are most offensive to God.
Kevin DeYoung

Bible – Finnish 1938 Genesis Chapter 33:1-20.

Index: Finnish 1938

 

Genesis 33

[1]
[2]
[3]
[4]
[5]
[6]
[7]
[8]
[9]
[10]
[11]
[12]
[13]
[14]
[15]
[16]
[17]
[18]
[19]
[20]
[21]
[22]
[23]
[24]
[25]
[26]
[27]
[28]
[29]
[30]
[31]
[32]
[33]
[34]
[35]
[36]
[37]
[38]
[39]
[40]
[41]
[42]
[43]
[44]
[45]
[46]
[47]
[48]
[49]
[50]

33:1 Kun Jaakob nosti silmänsä ja katseli, niin katso, Eesau oli tulossa, neljäsataa miestä mukanaan. Silloin hän jakoi lapset Leealle, Raakelille ja molemmille orjattarille.

33:2 Ja hän asetti orjattaret lapsineen ensimmäisiksi, niiden jälkeen Leean lapsineen ja Raakelin Joosefin kanssa viimeiseksi.

33:3 Mutta itse hän astui heidän edellänsä ja kumartui maahan seitsemän kertaa, kunnes oli saapunut veljensä eteen.

33:4 Mutta Eesau riensi häntä vastaan ja sulki hänet syliinsä, halasi häntä kaulasta ja suuteli häntä; ja he itkivät.

33:5 Ja hän nosti silmänsä ja näki vaimot ja lapset ja kysyi: “Keitä ovat nämä, jotka ovat sinun seurassasi?” Hän vastasi: “Ne ovat minun lapseni, jotka Jumala on palvelijallesi lahjoittanut”.

33:6 Niin orjattaret lähestyivät lapsineen ja kumartuivat maahan.

33:7 Myöskin Leea lapsineen lähestyi, ja he kumartuivat maahan. Viimein lähestyivät Joosef ja Raakel ja kumartuivat maahan.

33:8 Sitten hän kysyi: “Mitä tarkoitit kaikella sillä joukolla, jonka minä kohtasin?” Hän vastasi: “Saada armon herrani silmien edessä”.

33:9 Mutta Eesau sanoi: “Minulla on itselläni kyllin; pidä, veljeni, omasi!”

33:10 Jaakob vastasi: “Ei niin; jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin ota minulta vastaan lahjani; sillä olenhan saanut nähdä sinun kasvosi, niinkuin nähdään Jumalan kasvot, ja sinä olet ottanut minut suosiollisesti vastaan.

33:11 Ota siis tervehdyslahjani, joka sinulle tuotiin, sillä Jumala on ollut minulle armollinen, ja minulla on yllin kyllin kaikkea.” Ja hän pyysi häntä pyytämällä, kunnes hän otti sen.

33:12 Sitten Eesau sanoi: “Lähtekäämme liikkeelle ja vaeltakaamme eteenpäin; minä vaellan sinun edelläsi”.

33:13 Mutta Jaakob sanoi hänelle: “Herrani näkee itse, että lapset ovat pieniä ja että minulla on imettäviä lampaita ja lehmiä mukanani; jos näitä ajaa kiivaasti päivänkään, kuolee koko lauma.

33:14 Kulkekoon siis herrani palvelijansa edellä; minä seuraan hiljalleen jäljessä, sen mukaan kuin karja, jota kuljetan, ja lapset jaksavat käydä, kunnes saavun herrani luo Seiriin.”

33:15 Eesau vastasi: “Minä jätän luoksesi osan väestäni”. Hän sanoi: “Minkätähden niin? Kunhan vain saan armon herrani silmien edessä!”

33:16 Niin Eesau sinä päivänä kääntyi takaisin ja meni sitä tietään Seiriin.

33:17 Mutta Jaakob lähti Sukkotiin ja rakensi siellä itsellensä majan. Ja karjallensa hän teki tarhoja. Siitä tuli sen paikan nimeksi Sukkot.

33:18 Ja Jaakob saapui matkallansa Mesopotamiasta onnellisesti Sikemin kaupunkiin, joka on Kanaanin maassa, ja leiriytyi kaupungin edustalle.

33:19 Ja hän osti sen maapalstan, johon hän oli pystyttänyt telttansa, Hamorin, Sikemin isän, pojilta sadalla kesitalla.

33:20 Ja hän pystytti siihen alttarin ja antoi sille nimen Eel, Israelin Jumala.