Index: Finnish 1938

Genesis 37

[1]
[2]
[3]
[4]
[5]
[6]
[7]
[8]
[9]
[10]
[11]
[12]
[13]
[14]
[15]
[16]
[17]
[18]
[19]
[20]
[21]
[22]
[23]
[24]
[25]
[26]
[27]
[28]
[29]
[30]
[31]
[32]
[33]
[34]
[35]
[36]
[37]
[38]
[39]
[40]
[41]
[42]
[43]
[44]
[45]
[46]
[47]
[48]
[49]
[50]

37:1 Mutta Jaakob asui siinä maassa, jossa hänen isänsä oli oleskellut muukalaisena, Kanaanin maassa.

37:2 Tämä on kertomus Jaakobin suvusta. Kun Joosef oli seitsemäntoista vuoden vanha, oli hän veljiensä kanssa lampaita paimentamassa; hän oli nuorukaisena isänsä vaimojen Bilhan ja Silpan poikien seurassa. Ja hän kertoi isälleen, mitä pahaa kuuli heistä puhuttavan.

37:3 Ja Israel rakasti Joosefia enemmän kuin kaikkia muita poikiansa, koska hän oli syntynyt hänelle hänen vanhalla iällänsä, ja hän teetti hänelle pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan.

37:4 Kun hänen veljensä näkivät, että heidän isänsä rakasti häntä enemmän kuin kaikkia hänen veljiänsä, vihasivat he häntä eivätkä voineet puhutella häntä ystävällisesti.

37:5 Kerran Joosef näki unen ja kertoi sen veljilleen; sen jälkeen he vihasivat häntä vielä enemmän.

37:6 Hän näet sanoi heille: “Kuulkaa, minkä unen minä olen nähnyt.

37:7 Katso, me olimme sitovinamme lyhteitä vainiolla, ja katso, minun lyhteeni nousi seisomaan, ja teidän lyhteenne asettuivat ympärille ja kumarsivat minun lyhdettäni.”

37:8 Niin hänen veljensä sanoivat hänelle: “Sinäkö tulisit meidän kuninkaaksemme, sinäkö hallitsisit meitä?” Ja he vihasivat häntä vielä enemmän hänen uniensa ja puheidensa tähden.

37:9 Ja hän näki vielä toisenkin unen, jonka hän kertoi veljilleen ja sanoi: “Minä näin vielä unen: katso, aurinko ja kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat minua”.

37:10 Ja kun hän kertoi sen isälleen ja veljilleen, nuhteli hänen isänsä häntä ja sanoi hänelle: “Mikä uni se on, jonka sinä olet nähnyt? Olisiko minun ja äitisi ja veljiesi tultava kumartumaan sinun eteesi maahan?”

37:11 Ja hänen veljensä kadehtivat häntä; mutta hänen isänsä pani tämän mieleensä.

37:12 Kun hänen veljensä olivat menneet kaitsemaan isänsä lampaita Sikemiin,

37:13 sanoi Israel Joosefille: “Sinun veljesi ovat paimenessa Sikemissä; tule, minä lähetän sinut heidän luokseen”. Hän vastasi: “Tässä olen”.

37:14 Ja hän sanoi hänelle: “Mene katsomaan, kuinka veljesi ja karja voivat, ja kerro sitten minulle”. Niin hän lähetti hänet matkalle Hebronin laaksosta, ja hän tuli Sikemiin.

37:15 Ja muuan mies kohtasi hänet, hänen harhaillessaan kedolla; ja mies kysyi häneltä: “Mitä etsit?”

37:16 Hän vastasi: “Minä etsin veljiäni; sano minulle, missä he ovat paimentamassa”.

37:17 Mies vastasi: “He lähtivät pois täältä, sillä minä kuulin heidän sanovan: `Menkäämme Dootaniin`.” Niin Joosef meni veljiensä jäljissä ja löysi heidät Dootanista.

37:18 Kun he kaukaa näkivät hänet ja ennenkuin hän saapui heidän luokseen, pitivät he neuvoa tappaaksensa hänet.

37:19 He sanoivat toisillensa: “Katso, tuolla tulee se unennäkijä!

37:20 Tulkaa, tappakaamme nyt hänet ja heittäkäämme hänet johonkin kaivoon ja sanokaamme: villipeto on hänet syönyt. Saammepa sitten nähdä, mitä hänen unistaan tulee.”

37:21 Kun Ruuben sen kuuli, tahtoi hän pelastaa hänet heidän käsistään ja sanoi: “Älkäämme lyökö häntä kuoliaaksi”.

37:22 Vielä Ruuben sanoi heille: “Älkää vuodattako verta; heittäkää hänet tähän kaivoon, joka on täällä erämaassa, mutta älkää satuttako kättänne häneen”. Hän näet tahtoi pelastaa hänet heidän käsistään, saattaaksensa hänet takaisin isänsä tykö.

37:23 Kun Joosef sitten tuli veljiensä luo, riisuivat he Joosefilta hänen ihokkaansa, pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan, joka oli hänen yllään,

37:24 ja ottivat hänet ja heittivät hänet kaivoon; mutta kaivo oli tyhjä, siinä ei ollut vettä.

37:25 Senjälkeen he istuivat aterioimaan. Ja kun he nostivat silmänsä, näkivät he ismaelilaismatkueen tulevan Gileadista; heidän kamelinsa kuljettivat kumihartsia, balsamia ja hajupihkaa, ja he olivat viemässä niitä Egyptiin.

37:26 Silloin Juuda sanoi veljillensä: “Mitä hyötyä meillä on siitä, että surmaamme veljemme ja salaamme hänen verensä?

37:27 Tulkaa, myykäämme hänet ismaelilaisille, mutta älköön kätemme sattuko häneen, sillä hän on meidän veljemme, meidän omaa lihaamme.” Ja hänen veljensä kuulivat häntä.

37:28 Kun nyt midianilaiset kauppiaat menivät siitä ohitse, vetivät veljet Joosefin ylös kaivosta; ja he myivät Joosefin kahdestakymmenestä hopeasekelistä ismaelilaisille. Nämä veivät Joosefin Egyptiin.

37:29 Kun sitten Ruuben palasi kaivolle, niin Joosefia ei enää ollut kaivossa. Silloin hän repäisi vaatteensa,

37:30 palasi veljiensä luo ja sanoi: “Poika on kadonnut. Voi minua, minne minä joudun!”

37:31 Niin he ottivat Joosefin ihokkaan, teurastivat vuohipukin ja kastoivat ihokkaan vereen.

37:32 Sitten he lähettivät tuon pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan kotiin isälleen ja sanoivat: “Tämän me löysimme; tarkasta, onko se poikasi ihokas vai eikö”.

37:33 Ja tarkastettuaan sen hän sanoi: “Tämä on minun poikani ihokas. Villipeto on hänet syönyt; totisesti, Joosef on raadeltu kuoliaaksi.”

37:34 Ja Jaakob repäisi vaatteensa, pani säkin lanteilleen ja suri poikaansa pitkät ajat.

37:35 Ja kaikki hänen poikansa ja tyttärensä kävivät häntä lohduttamaan, mutta hän ei huolinut lohdutuksesta, vaan sanoi: “Murehtien minä menen tuonelaan poikani tykö”. Ja hänen isänsä itki häntä.

37:36 Mutta midianilaiset myivät hänet Egyptiin Potifarille, joka oli faraon hoviherra ja henkivartijain päämies.