We Love God!

God: "I looked for someone to take a stand for me, and stand in the gap" (Ezekiel 22:30)

Every counselor knows that the way to put people together is not by taking them apart. Separation heats up desire that it shouldn’t, but cools concern that it ought not. The cooling that often occurs is due to a sense of relief from the previous problems, a false sense of peace that is interpreted (wrongly) as a solution to the problem. Nothing actually has been solved. But because of this temporary relief, it is very difficult to effect reconciliation. Often one (or both) of the parties says “I never had it so good” and is loathe to rock the boat. That peace will leave in time, but for some time can be so great a deterrent to reconciliation that it can destroy the prospects altogether. Separation is another means of running from problems instead of solving them God’s way. The first thing a Christian counselor must do, when dealing with separated persons, is to bring them back together again (at this point their great reluctance to return will be seen) so that he can help them to work on their problems in a context (marriage) where solution can be reached. Two people, under separate roofs, will find it nearly impossible to solve problems that occur when they are under the same roof. Separation, therefore, only widens gaps and deepens difficulties. Of course, very brief separations (a couple of hours, an overnight at a friend’s house) – where one doesn’t pack his/her bags and has no intention of leaving – may at times (when one is violent, confused, etc.) be desirable. But in such a case the brief separation is to avoid situations that destroy problem-solving and make communication impossible. The design (in contrast to extended separation, no matter what is said or thought to the contrary) is to make it possible to face and solve problems God’s way – not to avoid them.
Jay Adams

The true convert is a disciple, a person who has accepted and submitted himself to Jesus Christ, whatever that may mean or demand. The truly converted person is filled with the Holy Spirit and given a new nature that yearns to obey and worship the Lord who has saved him. Even when he is disobedient, he knows he is living against the grain of his new nature, which is to honor and please the Lord. He loves righteousness and hates sin, including his own.
John MacArthur

Bible – Finnish 1938 Deuteronomy Chapter 33:1-29.

Index: Finnish 1938

 

Deuteronomy 33

[1]
[2]
[3]
[4]
[5]
[6]
[7]
[8]
[9]
[10]
[11]
[12]
[13]
[14]
[15]
[16]
[17]
[18]
[19]
[20]
[21]
[22]
[23]
[24]
[25]
[26]
[27]
[28]
[29]
[30]
[31]
[32]
[33]
[34]

33:1 Tämä on se siunaus, jolla Jumalan mies Mooses siunasi israelilaiset ennen kuolemaansa;

33:2 hän sanoi: “Herra tuli Siinailta, Seiristä hän nousi loistaen heille; hän ilmestyi kirkkaudessa Paaranin vuoristosta, hän tuli kymmentuhantisesta pyhien joukosta; hänen oikealla puolellansa liekitsi lain tuli.

33:3 Hän rakastaa kansoja; kaikki niiden pyhät ovat sinun kädessäsi. He asettuvat sinun jalkojesi juureen, ottavat oppia sinun sanoistasi.

33:4 Mooses antoi meille lain, perintönä Jaakobin seurakunnalle.

33:5 Ja Herra tuli kuninkaaksi Jesurunissa, kun kansan päämiehet kokoontuivat, kaikki Israelin sukukunnat.

33:6 Ruuben eläköön, älköön hän kuolko; mutta vähäiseksi jääköön hänen miestensä joukko.”

33:7 Ja tämän hän sanoi Juudasta: “Kuule, Herra, Juudan huuto ja tuo hänet kansansa luo. Hän sen puolesta käsillänsä taisteli; ole sinä apuna hänen vihollisiansa vastaan.”

33:8 Ja Leevistä hän sanoi: “Sinun tummimisi ja uurimisi olkoot sinun hurskaasi omat, sen miehen, jota sinä Massassa koettelit, jonka kanssa sinä riitelit Meriban veden luona,

33:9 joka sanoi isästänsä ja äidistänsä: `Minä en heitä nähnyt`, ja joka ei tunnustanut veljiään omiksensa eikä tuntenut omia lapsiansa. Sillä he noudattivat sinun sanaasi ja pysyivät sinun liitossasi.

33:10 He opettavat sinun säädöksiäsi Jaakobille ja Israelille sinun lakiasi; he panevat suitsutusta sinun eteesi ja kokonaisuhreja sinun alttarillesi.

33:11 Siunaa, Herra, hänen voimansa, ja olkoon hänen kättensä työ sinulle otollinen. Ruhjo hänen vastustajiensa lanteet ja hänen vihamiehensä niin, että eivät enää nouse.”

33:12 Benjaminista hän sanoi: “Herran rakkaana hän asuu hänen turvissansa; Herra suojelee häntä aina ja asuu hänen kukkulainsa välissä”.

33:13 Ja Joosefista hän sanoi: “Herra siunatkoon hänen maansa kalleimmalla, kasteella, joka tulee taivaasta, kalleimmalla, mikä tulee syvyydestä alhaalta,

33:14 kalleimmalla, minkä aurinko antaa, kalleimmalla, minkä kuun vaiheet tuottavat,

33:15 kalleimmalla, mikä tulee ikuisten vuorien huipuilta, kalleimmalla, mikä tulee ikikukkuloilta,

33:16 kalleimmalla, minkä maa kasvaa, ja kaikella, mitä siinä on, ja mielisuosiollaan, hän, joka pensaassa asui. Ne laskeutukoot Joosefin pään päälle, hänen päälaellensa, hänen, joka on ruhtinas veljiensä joukossa.

33:17 Uljas on hänen härkiensä esikoinen, sen sarvet ovat kuin villihärän sarvet; niillä se puskee kumoon kansat, kaikki tyynni maan ääriin saakka. Sellaisia ovat Efraimin kymmenet tuhannet, sellaisia Manassen tuhannet.”

33:18 Ja Sebulonista hän sanoi: “Iloitse, Sebulon, kun liikkeelle lähdet, ja sinä, Isaskar, majoissasi.

33:19 He kutsuvat kansoja vuorellensa, siellä he uhraavat oikeita uhreja. Sillä he imevät merten rikkauden ja hiekkaan kätketyt aarteet.”

33:20 Ja Gaadista hän sanoi: “Kiitetty olkoon hän, joka on niin laajentanut Gaadin. Niinkuin naarasleijona hän asettuu leposijaansa ja raatelee sekä käsivarren että päälaen.

33:21 Hän katsoi itsellensä parhaan osan maata, sillä siellä oli hänelle johtajan osa varattu. Mutta hän tuli kansan päämiesten kanssa, pani toimeen Herran vanhurskauden ja hänen tuomionsa yhdessä muun Israelin kanssa.”

33:22 Ja Daanista hän sanoi: “Daan on nuori leijona, joka syöksyy esiin Baasanista”.

33:23 Ja Naftalista hän sanoi: “Naftali on kylläinen mielisuosiosta ja täynnä Herran siunausta. Lännen ja etelän hän omaksensa ottakoon.”

33:24 Ja Asserista hän sanoi: “Siunattu olkoon Asser poikien joukossa. Olkoon hän veljiensä lemmikki, ja kastakoon hän jalkansa öljyyn.

33:25 Rautaa ja vaskea olkoot sinun salpasi; ja niinkuin sinun päiväsi, niin olkoon sinun voimasikin.

33:26 Ei kukaan ole niinkuin Jesurunin Jumala, joka kulkee taivasten yli sinun apunasi ja korkeudessaan pilvien päällitse.

33:27 Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret. Hän karkoitti viholliset sinun tieltäsi, hän sanoi: `Hävitä!`

33:28 Näin Israel asuu turvassa, Jaakobin lähde erillänsä viljan ja viinin maassa, jonka taivaskin tiukkuu kastetta.

33:29 Autuas olet sinä, Israel; kuka on sinun vertaisesi! Sinä olet kansa, jota Herra auttaa, hän, joka on sinun kilpesi ja suojasi, sinun miekkasi ja korkeutesi. Vihollisesi mielistelevät sinua, ja sinä astut heidän kukkuloillansa.”