Embrace the paradox of God's sovereignty and man’s responsibility. The sad thing is that some embrace the sovereignty of God over the human will and say: “It is wrong to portray God with His arms stretched out, inviting and calling.” And others embrace the responsibility of man and say, “If God invites and calls and beckons, then he can’t really be sovereign over man’s will, and man really is ultimately self-determining and God is not really in control of all things.” Both of these are sad mistakes. It is sad, because one group rejects something deep and precious that God has revealed about Himself for our strength and hope and joy and love – namely, his absolute sovereignty. Oh, how sweet it is when all around our soul gives way, and we need a reliable and firm rock in a world that sometimes seems utterly out of control and meaningless and cruel. Oh, how sweet at these times to know that God is not good and helpless, but good and sovereign. And the other group (who embrace the sovereignty of God) sometimes rejects something utterly crucial for understanding the justice of God in dealing with people, and they fail to see how we should plead with people and persuade people and invite people and woo people with tears, to Christ, and on behalf of Christ.
John Piper

Bible – Finnish 1938 2 Chronicles Chapter 5:1-14.

Index: Finnish 1938

 

2 Chronicles 5

[1]
[2]
[3]
[4]
[5]
[6]
[7]
[8]
[9]
[10]
[11]
[12]
[13]
[14]
[15]
[16]
[17]
[18]
[19]
[20]
[21]
[22]
[23]
[24]
[25]
[26]
[27]
[28]
[29]
[30]
[31]
[32]
[33]
[34]
[35]
[36]

5:1 Kun kaikki työ, minkä Salomo teetti Herran temppeliin, oli valmis, vei Salomo sinne isänsä Daavidin pyhät lahjat. Hopean, kullan ja kaikki kalut hän pani Jumalan temppelin aarrekammioihin.

5:2 Sitten Salomo kokosi Israelin vanhimmat ja kaikki sukukuntien johtomiehet, israelilaisten perhekunta-päämiehet, Jerusalemiin, tuomaan Herran liitonarkkia Daavidin kaupungista, se on Siionista.

5:3 Niin kokoontuivat kuninkaan luo kaikki Israelin miehet juhlapäivänä, joka on seitsemännessä kuussa.

5:4 Ja kun kaikki Israelin vanhimmat olivat tulleet saapuville, nostivat leeviläiset arkin,

5:5 ja he veivät arkin ja ilmestysmajan sinne, sekä kaiken pyhän kaluston, joka oli majassa; leeviläiset papit veivät ne sinne.

5:6 Ja kuningas Salomo seisoi arkin edessä ynnä koko Israelin kansa, joka oli kokoontunut hänen luoksensa; ja he uhrasivat lampaita ja raavaita niin paljon, että niitä ei voitu luetella eikä laskea.

5:7 Ja papit toivat Herran liitonarkin paikoilleen temppelin kuoriin, kaikkeinpyhimpään, kerubien siipien alle.

5:8 Sillä kerubit levittivät siipensä sen paikan ylitse, missä arkki oli, ja niin kerubit peittivät ylhäältä päin arkin ja sen korennot.

5:9 Ja korennot olivat niin pitkät, että niiden arkista ulkonevat päät voi nähdä kaikkeinpyhimmän edustalta, mutta ulkoa niitä ei voinut nähdä. Ja ne jäivät sinne tähän päivään asti.

5:10 Arkissa ei ollut muuta kuin ne kaksi taulua, jotka Mooses oli pannut sinne Hoorebilla, kun Herra oli tehnyt liiton israelilaisten kanssa, heidän lähdettyänsä Egyptistä.

5:11 Kun papit lähtivät pyhäköstä – sillä kaikki siellä olevat papit olivat pyhittäneet itsensä, osastoihin katsomatta;

5:12 ja kaikki leeviläiset veisaajat, Aasaf, Heeman ja Jedutun poikinensa ja veljinensä, seisoivat hienoihin pellavavaatteisiin puettuina kymbaaleineen, harppuineen ja kanteleineen itään päin alttarista, ja heidän kanssaan sata kaksikymmentä pappia, jotka puhalsivat torviin;

5:13 ja puhaltajien ja veisaajien oli yhdyttävä yhtaikaa ja yhteen ääneen ylistämään ja kiittämään Herraa – ja kun torvet, kymbaalit ja muut soittokoneet soivat ja viritettiin Herran ylistys: “Sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti”, silloin pilvi täytti huoneen, Herran temppelin,

5:14 niin että papit eivät voineet astua toimittamaan virkaansa pilven tähden; sillä Herran kirkkaus täytti Jumalan temppelin.