We Love God!

God: "I looked for someone to take a stand for me, and stand in the gap" (Ezekiel 22:30)

Human morality and submission to God’s law are entirely different in principle, though they may appear to be similar in outward appearance. Human morality arises out of culture and family training and is based on what is proper and expected in the society we live in. It has nothing to do with God except to the extent that godly people have influenced that society. Submission to God’s law arises out of a love for God and a grateful response to His grace and is based on a delight in His law as revealed in Scripture. When the societal standard of morality varies from the law of God written in Scripture, we then see the true nature of human morality. We discover that it is just as hostile to the law of God as is the attitude of the most hardened sinner.
Jerry Bridges

There are several problems with the Arminian view: 1. The doctrine of prevenient grace, on which the Arminian view of conditional election is based, is not found in Scripture. 2. Note well that there is no reference in [Romans 8:29] to faith or free will as that which God allegedly foresees in men. It is not what He foreknows but whom. 3. [Arminianism] assumes that fallen men are able and willing to believe in Christ apart from the regenerating grace of God, a notion that Paul has denied in Rom. 3:10-18. 4. Would not this view give man something of which he may boast? Those who embrace the gospel would be deserving of some credit for finding within themselves what others do not. 5. This view suspends the work of God on the will of man. It undermines the emphasis in Romans 8:28-38 on the sovereign and free work of God who foreknows, predestines, calls, justifies, and glorifies. It is God who is responsible for salvation, from beginning to end. 6. Even if one grants that God elects based on His foreknowledge of man’s faith, nothing is proven. For God foreknows everything. One must determine from Scripture how man came by the faith that God foreknows. And the witness of Scripture is that saving faith is a gift of God (Eph. 2:8-10; Phil. 1:29; 2 Pet. 1:1; 2 Tim. 2:24-26; Acts 5:31; 11:18).
Sam Storms

Bible – Finnish 1938 Jeremiah Chapter 15:1-21.

Index: Finnish 1938

 

Jeremiah 15

[1]
[2]
[3]
[4]
[5]
[6]
[7]
[8]
[9]
[10]
[11]
[12]
[13]
[14]
[15]
[16]
[17]
[18]
[19]
[20]
[21]
[22]
[23]
[24]
[25]
[26]
[27]
[28]
[29]
[30]
[31]
[32]
[33]
[34]
[35]
[36]
[37]
[38]
[39]
[40]
[41]
[42]
[43]
[44]
[45]
[46]
[47]
[48]
[49]
[50]
[51]
[52]

15:1 Ja Herra sanoi minulle: “Vaikka Mooses ja Samuel seisoisivat minun edessäni, ei minun sieluni taipuisi tämän kansan puoleen. Aja heidät pois minun kasvojeni edestä, he menkööt!

15:2 Ja jos he kysyvät sinulta: `Minne meidän on mentävä?` niin vastaa heille: Näin sanoo Herra: Joka ruton oma, se ruttoon, joka miekan, se miekkaan, joka nälän, se nälkään, joka vankeuden, se vankeuteen!

15:3 Ja minä asetan heille neljänkaltaiset käskijät, sanoo Herra: miekan surmaamaan, koirat raahaamaan, taivaan linnut ja maan eläimet syömään ja hävittämään.

15:4 Minä panen heidät kauhistukseksi kaikille valtakunnille maan päällä Manassen, Hiskian pojan, Juudan kuninkaan, tähden, kaiken tähden, mitä hän teki Jerusalemissa.

15:5 Kuka säälii sinua, Jerusalem, kuka surkuttelee sinua, kuka poikkeaa kysymään sinun vointiasi?

15:6 Sinä olet hyljännyt minut, sanoo Herra, olet kääntynyt pois; niinpä minä olen ojentanut käteni sinua vastaan, ja minä hävitän sinut. En jaksa enää armahtaa.

15:7 Minä viskaan viskimellä heidät maan porteilla; minä teen lapsettomaksi, minä hukutan kansani, kun he eivät ole teiltänsä kääntyneet.

15:8 Heidän leskiänsä on oleva enemmän kuin meren hiekkaa; minä tuon heidän nuorukaistensa äitien kimppuun hävittäjän keskellä päivää, langetan äkkiä heidän päällensä tuskan ja kauhun.

15:9 Seitsemän pojan synnyttäjä menehtyy ja huokaisee henkensä pois; hänen aurinkonsa laski, kun vielä oli päivä, hän joutui häpeään, sai hävetä. Ja mitä heistä jää, sen minä annan miekalle alttiiksi heidän vihollistensa edessä, sanoo Herra.”

15:10 Voi minua, äitini, kun minut synnytit riidan ja toran mieheksi koko maalle! En ole lainaksi antanut enkä lainaksi ottanut; kuitenkin kiroavat minua kaikki.

15:11 Herra sanoi: “Totisesti, minä kirvoitan sinut, niin että sinun käy hyvin; totisesti, minä saatan viholliset pyytämään sinua avuksensa onnettomuuden ja ahdistuksen aikana.

15:12 Murtuuko rauta, pohjoisesta tuotu rauta, ja vaski? –

15:13 Sinun tavarasi ja aarteesi minä annan ryöstettäviksi, ilman hintaa kaikkien sinun syntiesi tähden, kaikkia rajojasi myöten.

15:14 Ja minä panen sinut vihollistesi kanssa kulkemaan maata, jota et tunne. Sillä minun vihani tuli on syttynyt; se leimuaa teitä vastaan.”

15:15 Herra, sinä sen tiedät. Muista minua ja pidä minusta huoli ja kosta puolestani minun vainoojilleni; älä tempaa minua pois, sinä, joka olet pitkämielinen. Huomaa, kuinka minä kannan häväistystä sinun tähtesi.

15:16 Sinun sanasi tulivat, ja minä söin ne, ja sinun sanasi olivat minulle riemu ja minun sydämeni ilo; sillä minä olen otettu sinun nimiisi, Herra, Jumala Sebaot.

15:17 En ole minä istunut iloitsemassa ilonpitäjäin seurassa. Sinun kätesi tähden minä olen istunut yksinäni, sillä sinä olet täyttänyt minut vihallasi.

15:18 Miksi kestää minun kipuni ainiaan ja haavani on paha eikä tahdo parantua? Sinä olet minulle kuin ehtyvä puro, kuin vesi, joka ei pysy.

15:19 Sentähden, näin sanoo Herra: “Jos sinä käännyt, niin minä sallin sinun kääntyä, ja sinä saat seisoa minun edessäni. Ja jos sinä tuot esiin jaloa, et arvotonta, niin sinä saat olla minun suunani. He kääntyvät sinun tykösi, mutta sinä et käänny heidän tykönsä.

15:20 Ja minä teen sinut vahvaksi vaskimuuriksi tätä kansaa vastaan, ja he sotivat sinua vastaan, mutta eivät voita sinua; sillä minä olen sinun kanssasi, minä vapahdan ja pelastan sinut, sanoo Herra.

15:21 Minä pelastan sinut pahain käsistä ja päästän sinut väkivaltaisten kourista.”