Index: Finnish 1938

Lamentations 3

[1]
[2]
[3]
[4]
[5]

3:1 Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.

3:2 Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.

3:3 Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.

3:4 Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.

3:5 Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.

3:6 Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.

3:7 Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.

3:8 Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.

3:9 Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.

3:10 Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.

3:11 Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.

3:12 Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.

3:13 Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.

3:14 Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.

3:15 Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.

3:16 Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.

3:17 Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.

3:18 Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.

3:19 Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.

3:20 Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.

3:21 Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.

3:22 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:

3:23 se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.

3:24 Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.

3:25 Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.

3:26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.

3:27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.

3:28 Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.

3:29 Laskekoon suunsa tomuun – ehkä on vielä toivoa.

3:30 Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.

3:31 Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;

3:32 vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.

3:33 Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.

3:34 Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,

3:35 kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,

3:36 kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan – eikö Herra sitä näkisi?

3:37 Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?

3:38 Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?

3:39 Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?

3:40 Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.

3:41 Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.

3:42 Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,

3:43 olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;

3:44 olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.

3:45 Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.

3:46 Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.

3:47 Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.

3:48 Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.

3:49 Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä

3:50 siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.

3:51 Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.

3:52 Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.

3:53 He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.

3:54 Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.

3:55 Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.

3:56 Sinä kuulit minun huutoni: “Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää”.

3:57 Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: “Älä pelkää”.

3:58 Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.

3:59 Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.

3:60 Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.

3:61 Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.

3:62 Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.

3:63 Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.

3:64 Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.

3:65 Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.

3:66 Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.