Index: Finnish 1938

 

Matthew 14

[1]
[2]
[3]
[4]
[5]
[6]
[7]
[8]
[9]
[10]
[11]
[12]
[13]
[14]
[15]
[16]
[17]
[18]
[19]
[20]
[21]
[22]
[23]
[24]
[25]
[26]
[27]
[28]

14:1 Siihen aikaan neljännysruhtinas Herodes kuuli maineen Jeesuksesta.

14:2 Ja hän sanoi palvelijoilleen: “Se on Johannes Kastaja; hän on noussut kuolleista, ja sentähden nämä voimat hänessä vaikuttavat”.

14:3 Sillä Herodes oli ottanut Johanneksen kiinni ja sitonut hänet ja pannut vankeuteen veljensä Filippuksen vaimon, Herodiaan, tähden.

14:4 Sillä Johannes oli sanonut hänelle: “Sinun ei ole lupa pitää häntä”.

14:5 Ja Herodes olisi tahtonut tappaa Johanneksen, mutta pelkäsi kansaa, sillä he pitivät häntä profeettana.

14:6 Mutta kun Herodeksen syntymäpäivä tuli, tanssi Herodiaan tytär heidän edessään, ja se miellytti Herodesta;

14:7 sentähden hän valalla vannoen lupasi antaa hänelle, mitä ikinä hän anoisi.

14:8 Niin hän äitinsä yllytyksestä sanoi: “Anna tuoda minulle tänne lautasella Johannes Kastajan pää”.

14:9 Silloin kuningas tuli murheelliseksi, mutta valansa ja pöytävierasten tähden hän käski antaa sen.

14:10 Ja hän lähetti lyömään Johannekselta pään poikki vankilassa.

14:11 Ja hänen päänsä tuotiin lautasella ja annettiin tytölle; ja tämä vei sen äidilleen.

14:12 Ja hänen opetuslapsensa tulivat ja ottivat hänen ruumiinsa ja hautasivat hänet; ja he menivät ja ilmoittivat asian Jeesukselle.

14:13 Kun Jeesus sen kuuli, lähti hän sieltä venheellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen. Ja tämän kuultuaan kansa meni jalkaisin kaupungeista hänen jälkeensä.

14:14 Ja astuessaan maihin Jeesus näki paljon kansaa, ja hänen kävi heitä sääliksi, ja hän paransi heidän sairaansa.

14:15 Mutta kun ilta tuli, menivät hänen opetuslapsensa hänen tykönsä ja sanoivat: “Tämä paikka on autio, ja päivä on jo pitkälle kulunut; laske siis kansa luotasi, että he menisivät kyliin ostamaan itsellensä ruokaa”.

14:16 Mutta Jeesus sanoi heille: “Ei heidän tarvitse mennä pois; antakaa te heille syödä”.

14:17 He sanoivat hänelle: “Meillä ei ole täällä muuta kuin viisi leipää ja kaksi kalaa”.

14:18 Mutta hän sanoi: “Tuokaa ne tänne minulle”.

14:19 Ja hän käski kansan asettua ruohikkoon, otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi, mursi ja antoi leivät opetuslapsillensa, ja opetuslapset antoivat kansalle.

14:20 Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, kaksitoista täyttä vakallista.

14:21 Ja niitä, jotka aterioivat, oli noin viisituhatta miestä, paitsi naisia ja lapsia.

14:22 Ja kohta hän vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen ja kulkemaan edeltä toiselle rannalle, sillä aikaa kuin hän laski kansan luotansa.

14:23 Ja laskettuaan kansan hän nousi vuorelle yksinäisyyteen, rukoilemaan. Ja kun ilta tuli, oli hän siellä yksinänsä.

14:24 Mutta venhe oli jo monen vakomitan päässä maasta, aaltojen ahdistamana, sillä tuuli oli vastainen.

14:25 Ja neljännellä yövartiolla Jeesus tuli heidän tykönsä kävellen järven päällä.

14:26 Kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän järven päällä, peljästyivät he ja sanoivat: “Se on aave”, ja huusivat pelosta.

14:27 Mutta Jeesus puhutteli heitä kohta ja sanoi: “Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö”.

14:28 Pietari vastasi hänelle ja sanoi: “Jos se olet sinä, Herra, niin käske minun tulla tykösi vettä myöten”.

14:29 Hän sanoi: “Tule”. Ja Pietari astui ulos venheestä ja käveli vetten päällä mennäkseen Jeesuksen tykö.

14:30 Mutta nähdessään, kuinka tuuli, hän peljästyi ja rupesi vajoamaan ja huusi sanoen: “Herra, auta minua”.

14:31 Niin Jeesus kohta ojensi kätensä, tarttui häneen ja sanoi hänelle: “Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit?”

14:32 Ja kun he olivat astuneet venheeseen, asettui tuuli.

14:33 Niin venheessä-olijat kumarsivat häntä ja sanoivat: “Totisesti sinä olet Jumalan Poika”.

14:34 Ja kuljettuaan yli he tulivat maihin Gennesaretiin.

14:35 Ja kun sen paikkakunnan miehet tunsivat hänet, lähettivät he sanan kaikkeen ympäristöön, ja hänen tykönsä tuotiin kaikki sairaat.

14:36 Ja he pyysivät häneltä, että vain saisivat koskea hänen vaippansa tupsuun; ja kaikki, jotka koskivat, paranivat.