Index: Finnish 1938
Luke 22
[1]
[2]
[3]
[4]
[5]
[6]
[7]
[8]
[9]
[10]
[11]
[12]
[13]
[14]
[15]
[16]
[17]
[18]
[19]
[20]
[21]
[22]
[23]
[24]
22:1 Mutta happamattoman leivän juhla, jota pääsiäiseksi sanotaan, oli lähellä.
22:2 Ja ylipapit ja kirjanoppineet miettivät, kuinka saisivat hänet surmatuksi; sillä he pelkäsivät kansaa.
22:3 Niin saatana meni Juudaaseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi ja joka oli yksi niistä kahdestatoista.
22:4 Ja tämä meni ja puhui ylipappien ja pyhäkön vartioston päällikköjen kanssa, miten hän saattaisi hänet heidän käsiinsä.
22:5 Ja he ihastuivat ja sitoutuivat antamaan hänelle rahaa.
22:6 Ja hän lupautui ja etsi sopivaa tilaisuutta kavaltaakseen hänet heille ilman melua.
22:7 Niin tuli se happamattoman leivän päivistä, jona pääsiäislammas oli teurastettava.
22:8 Ja hän lähetti Pietarin ja Johanneksen sanoen: “Menkää ja valmistakaa meille pääsiäislammas syödäksemme”.
22:9 Niin he kysyivät häneltä: “Mihin tahdot, että valmistamme sen?”
22:10 Hän vastasi heille: “Katso, saapuessanne kaupunkiin tulee teitä vastaan mies kantaen vesiastiaa; seuratkaa häntä siihen taloon, johon hän menee,
22:11 ja sanokaa talon isännälle: `Opettaja sanoo sinulle: Missä on vierashuone, syödäkseni siinä pääsiäislampaan opetuslasteni kanssa?`
22:12 Niin hän näyttää teille suuren, aterioiville varustetun huoneen yläkerrassa; sinne valmistakaa.”
22:13 Ja he menivät ja havaitsivat niin olevan, kuin Jeesus oli heille sanonut, ja valmistivat pääsiäislampaan.
22:14 Ja kun hetki tuli, asettui hän aterialle ja apostolit hänen kanssansa.
22:15 Ja hän sanoi heille: “Minä olen halajamalla halannut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne, ennenkuin minä kärsin;
22:16 sillä minä sanon teille, etten minä sitä enää syö, ennenkuin sen täyttymys tapahtuu Jumalan valtakunnassa”.
22:17 Ja hän otti maljan, kiitti ja sanoi: “Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne.
22:18 Sillä minä sanon teille: tästedes minä en juo viinipuun antia, ennenkuin Jumalan valtakunta tulee.”
22:19 Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: “Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni.”
22:20 Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: “Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.
22:21 Mutta, katso, minun kavaltajani käsi on minun kanssani pöydällä.
22:22 Sillä Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin säädetty on; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta hänet kavalletaan!”
22:23 Ja he rupesivat keskenänsä kyselemään, kuka heistä mahtoi olla se, joka oli tämän tekevä.
22:24 Ja heidän välillään syntyi myös kiista siitä, kuka heistä oli katsottava suurimmaksi.
22:25 Niin hän sanoi heille: “Kansojen kuninkaat herroina niitä hallitsevat, ja niiden valtiaita sanotaan hyväntekijöiksi.
22:26 Mutta älkää te niin; vaan joka teidän keskuudessanne on suurin, se olkoon niinkuin nuorin, ja johtaja niinkuin se, joka palvelee.
22:27 Sillä kumpi on suurempi, sekö, joka aterioi, vai se, joka palvelee? Eikö se, joka aterioi? Mutta minä olen teidän keskellänne niinkuin se, joka palvelee.
22:28 Mutta te olette pysyneet minun kanssani minun kiusauksissani;
22:29 ja minä säädän teille, niinkuin minun Isäni on minulle säätänyt, kuninkaallisen vallan,
22:30 niin että te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.
22:31 Simon, Simon, katso, saatana on tavoitellut teitä valtaansa, seuloakseen teitä niinkuin nisuja;
22:32 mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi.”
22:33 Niin Simon sanoi hänelle: “Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään sekä vankeuteen että kuolemaan”.
22:34 Mutta hän sanoi: “Minä sanon sinulle, Pietari: ei laula tänään kukko, ennenkuin sinä kolmesti kiellät tuntevasi minua.”
22:35 Ja hän sanoi heille: “Kun minä lähetin teidät ilman rahakukkaroa ja laukkua ja kenkiä, puuttuiko teiltä mitään?” He vastasivat: “Ei mitään”.
22:36 Niin hän sanoi heille: “Mutta nyt, jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa; niin myös laukun. Ja jolla ei ole, myyköön vaippansa ja ostakoon miekan.
22:37 Sillä minä sanon teille, että minussa pitää käymän toteen tämän, mikä kirjoitettu on: `Ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon`. Sillä se, mikä minusta on sanottu, on täyttynyt.”
22:38 Niin he sanoivat: “Herra, katso, tässä on kaksi miekkaa”. Mutta hän vastasi heille: “Riittää”.
22:39 Ja hän meni ulos ja lähti tapansa mukaan Öljymäelle, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä.
22:40 Ja tultuaan siihen paikkaan hän sanoi heille: “Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen”.
22:41 Ja hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän, laskeutui polvilleen ja rukoili
22:42 sanoen: “Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun”.
22:43 Niin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä.
22:44 Ja kun hän oli suuressa tuskassa, rukoili hän yhä hartaammin. Ja hänen hikensä oli niinkuin veripisarat, jotka putosivat maahan.
22:45 Ja kun hän nousi rukoilemasta ja meni opetuslastensa tykö, tapasi hän heidät murheen tähden nukkumasta.
22:46 Niin hän sanoi heille: “Miksi te nukutte? Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.”
22:47 Ja katso, hänen vielä puhuessaan tuli joukko kansaa, ja yksi niistä kahdestatoista, se, jonka nimi oli Juudas, kulki heidän edellään. Ja hän tuli Jeesuksen luo antamaan hänelle suuta.
22:48 Mutta Jeesus sanoi hänelle: “Juudas, suunantamisellako sinä Ihmisen Pojan kavallat?”
22:49 Kun nyt ne, jotka olivat hänen ympärillään, näkivät, mitä oli tulossa, sanoivat he: “Herra, iskemmekö miekalla?”
22:50 Ja eräs heistä iski ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois oikean korvan.
22:51 Mutta Jeesus vastasi sanoen: “Sallikaa vielä tämäkin”. Ja hän koski hänen korvaansa ja paransi hänet.
22:52 Niin Jeesus sanoi ylipapeille ja pyhäkön vartioston päälliköille ja vanhimmille, jotka olivat tulleet häntä vastaan: “Niinkuin ryöväriä vastaan te olette lähteneet miekat ja seipäät käsissä.
22:53 Minä olen joka päivä ollut teidän kanssanne pyhäkössä, ettekä ole ojentaneet käsiänne minua vastaan. Mutta tämä on teidän hetkenne ja pimeyden valta.”
22:54 Niin he ottivat hänet kiinni ja kuljettivat pois ja veivät hänet ylimmäisen papin taloon. Ja Pietari seurasi taampana.
22:55 Ja he virittivät valkean keskelle esipihaa ja asettuivat yhdessä istumaan, ja Pietari istui heidän joukkoonsa.
22:56 Niin eräs palvelijatar, nähdessään hänen istuvan tulen ääressä, katseli häntä kiinteästi ja sanoi: “Tämäkin oli hänen kanssaan”.
22:57 Mutta hän kielsi sanoen: “Nainen, en tunne häntä”.
22:58 Ja hetkisen perästä näki hänet toinen, eräs mies, ja sanoi: “Sinäkin olet yksi niistä”. Mutta Pietari sanoi: “Mies, en ole”.
22:59 Ja noin yhden hetken kuluttua vakuutti vielä toinen sanoen: “Totisesti, tämä oli myös hänen kanssaan; sillä onhan hän galilealainenkin”.
22:60 Mutta Pietari sanoi: “En ymmärrä, mies, mitä sanot”. Ja samassa, hänen vielä puhuessaan, lauloi kukko.
22:61 Ja Herra kääntyi ja katsoi Pietariin; ja Pietari muisti Herran sanat, kuinka hän oli hänelle sanonut: “Ennenkuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti minut kiellät”.
22:62 Ja hän meni ulos ja itki katkerasti.
22:63 Ja miehet, jotka pitivät Jeesusta kiinni, pilkkasivat häntä ja pieksivät häntä.
22:64 Ja he peittivät hänen kasvonsa ja kysyivät häneltä sanoen: “Profetoi, kuka se on, joka sinua löi!”
22:65 Ja paljon muita herjaussanoja he puhuivat häntä vastaan.
22:66 Ja päivän valjetessa kansan vanhimmat ja ylipapit ja kirjanoppineet kokoontuivat ja veivät hänet neuvostonsa eteen
22:67 ja sanoivat: “Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille”. Hän vastasi heille: “Jos minä teille sanon, niin te ette usko;
22:68 ja jos kysyn, ette vastaa.
22:69 Mutta tästedes Ihmisen Poika on istuva Jumalan voiman oikealla puolella.”
22:70 Silloin he kaikki sanoivat: “Sinä siis olet Jumalan Poika?” Hän vastasi heille: “Tepä sen sanotte, että minä olen”.
22:71 Niin he sanoivat: “Mitä me enää todistusta tarvitsemme? Sillä me itse olemme kuulleet sen hänen omasta suustansa.”