We Love God!

God: "I looked for someone to take a stand for me, and stand in the gap" (Ezekiel 22:30)

Therefore, any genuine gospel proclamation must include an invitation to make a conscious decision to forsake one’s sins and come to Christ in faith, asking Christ for forgiveness of sins. If either the need to repent of sins or the need to trust in Christ for forgiveness is neglected, there is not a full and true proclamation of the gospel.
Wayne Grudem

If a church is to be what it ought to be for the purposes of God, we must train it in the holy art of prayer. Churches without prayer-meetings are grievously common. Even if there were only one such, it would be one to weep over. In many churches the prayer-meeting is only the skeleton of a gathering: the form is kept up, but the people do not come. There is no interest, no power, in connection with the meeting. Oh, my brothers, let it not be so with you! Do train the people to continually meet together for prayer. Rouse them to incessant supplication. There is a holy art in it. Study to show yourselves approved by the prayerfulness of your people. If you pray yourself, you will want them to pray with you; and when they begin to pray with you, and for you, and for the work of the Lord, they will want more prayer themselves, and the appetite will grow. Believe me, if a church does not pray, it is dead. Instead of putting united prayer last, put it first. Everything will hinge upon the power of prayer in the church.
C.H. Spurgeon

Bible – Finnish 1938 Psalms Chapter 109:1-31.

Index: Finnish 1938

 

Psalms 109

[1]
[2]
[3]
[4]
[5]
[6]
[7]
[8]
[9]
[10]
[11]
[12]
[13]
[14]
[15]
[16]
[17]
[18]
[19]
[20]
[21]
[22]
[23]
[24]
[25]
[26]
[27]
[28]
[29]
[30]
[31]
[32]
[33]
[34]
[35]
[36]
[37]
[38]
[39]
[40]
[41]
[42]
[43]
[44]
[45]
[46]
[47]
[48]
[49]
[50]
[51]
[52]
[53]
[54]
[55]
[56]
[57]
[58]
[59]
[60]
[61]
[62]
[63]
[64]
[65]
[66]
[67]
[68]
[69]
[70]
[71]
[72]
[73]
[74]
[75]
[76]
[77]
[78]
[79]
[80]
[81]
[82]
[83]
[84]
[85]
[86]
[87]
[88]
[89]
[90]
[91]
[92]
[93]
[94]
[95]
[96]
[97]
[98]
[99]
[100]
[101]
[102]
[103]
[104]
[105]
[106]
[107]
[108]
[109]
[110]
[111]
[112]
[113]
[114]
[115]
[116]
[117]
[118]
[119]
[120]
[121]
[122]
[123]
[124]
[125]
[126]
[127]
[128]
[129]
[130]
[131]
[132]
[133]
[134]
[135]
[136]
[137]
[138]
[139]
[140]
[141]
[142]
[143]
[144]
[145]
[146]
[147]
[148]
[149]
[150]

109:1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.

109:2 Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.

109:3 Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.

109:4 Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.

109:5 He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.

109:6 Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.

109:7 Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.

109:8 Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.

109:9 Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.

109:10 Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.

109:11 Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.

109:12 Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.

109:13 Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.

109:14 Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.

109:15 Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.

109:16 Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.

109:17 Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.

109:18 Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.

109:19 Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.

109:20 Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.

109:21 Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.

109:22 Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.

109:23 Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.

109:24 Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.

109:25 Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.

109:26 Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;

109:27 ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.

109:28 Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.

109:29 Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.

109:30 Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.

109:31 Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.