Index: Finnish 1938

Psalms 104

[1]
[2]
[3]
[4]
[5]
[6]
[7]
[8]
[9]
[10]
[11]
[12]
[13]
[14]
[15]
[16]
[17]
[18]
[19]
[20]
[21]
[22]
[23]
[24]
[25]
[26]
[27]
[28]
[29]
[30]
[31]
[32]
[33]
[34]
[35]
[36]
[37]
[38]
[39]
[40]
[41]
[42]
[43]
[44]
[45]
[46]
[47]
[48]
[49]
[50]
[51]
[52]
[53]
[54]
[55]
[56]
[57]
[58]
[59]
[60]
[61]
[62]
[63]
[64]
[65]
[66]
[67]
[68]
[69]
[70]
[71]
[72]
[73]
[74]
[75]
[76]
[77]
[78]
[79]
[80]
[81]
[82]
[83]
[84]
[85]
[86]
[87]
[88]
[89]
[90]
[91]
[92]
[93]
[94]
[95]
[96]
[97]
[98]
[99]
[100]
[101]
[102]
[103]
[104]
[105]
[106]
[107]
[108]
[109]
[110]
[111]
[112]
[113]
[114]
[115]
[116]
[117]
[118]
[119]
[120]
[121]
[122]
[123]
[124]
[125]
[126]
[127]
[128]
[129]
[130]
[131]
[132]
[133]
[134]
[135]
[136]
[137]
[138]
[139]
[140]
[141]
[142]
[143]
[144]
[145]
[146]
[147]
[148]
[149]
[150]

104:1 Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.

104:2 Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;

104:3 sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.

104:4 Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.

104:5 Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.

104:6 Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.

104:7 Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;

104:8 vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.

104:9 Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.

104:10 Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat.

104:11 Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat.

104:12 Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.

104:13 Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.

104:14 Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän

104:15 ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.

104:16 Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.

104:17 Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä.

104:18 Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.

104:19 Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa.

104:20 Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.

104:21 Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa.

104:22 Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata.

104:23 Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti.

104:24 Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.

104:25 Merikin, suuri ja aava – siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.

104:26 Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.

104:27 Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa.

104:28 Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.

104:29 Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.

104:30 Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.

104:31 Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita,

104:32 hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.

104:33 Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.

104:34 Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa.

104:35 Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!