Index: Finnish 1938

 

Song of Solomon 2

[1]
[2]
[3]
[4]
[5]
[6]
[7]
[8]

2:1 “Minä olen Saaronin kukkanen, olen laaksojen lilja.”

2:2 “Niinkuin lilja orjantappurain keskellä, niin on minun armaani neitosten keskellä.”

2:3 “Niinkuin omenapuu metsäpuitten keskellä, niin on minun rakkaani nuorukaisten keskellä; minä halajan istua sen varjossa, ja sen hedelmä on minun suussani makea.

2:4 Hän on vienyt minut viinimajaan; rakkaus on hänen lippunsa minun ylläni.

2:5 Vahvistakaa minua rypälekakuilla, virvoittakaa minua omenilla, sillä minä olen rakkaudesta sairas.”

2:6 Hänen vasen kätensä on minun pääni alla, ja hänen oikea kätensä halaa minua.

2:7 Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret, gasellien tai kedon peurojen kautta: älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta, ennenkuin se itse haluaa.

2:8 Kuule! Rakkaani tulee! Katso, tuolla hän tulee hyppien vuorilla, kiitäen kukkuloilla.

2:9 Rakkaani on gasellin kaltainen tai nuoren peuran. Katso, tuolla hän seisoo seinämme takana, katsellen ikkunasta sisään, kurkistellen ristikoista.

2:10 Rakkaani lausuu ja sanoo minulle: “Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.

2:11 Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan.

2:12 Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme.

2:13 Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuavat. Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.

2:14 Kyyhkyseni, joka piilet kallionkoloissa, vuorenpengermillä anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä suloinen on sinun äänesi ja ihanat ovat sinun kasvosi.”

2:15 Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka viinitarhoja turmelevat, sillä viinitarhamme ovat kukassa.

2:16 Rakkaani on minun, ja minä hänen – hänen, joka paimentaa liljojen keskellä.

2:17 Kunnes päivä viilenee ja varjot pakenevat, kiertele, rakkaani, kuin gaselli, kuin nuori peura tuoksuisilla vuorilla.