We Love God!

God: "I looked for someone to take a stand for me, and stand in the gap" (Ezekiel 22:30)

For Jesus, time alone with God was not an option… The gospel of Luke tells us that “Jesus often withdrew to lonely places and prayed” (Lk. 5:16)… This is precisely where you and I so often miss out on all that God has for us. Unlike Jesus, we attempt to live life in our own energy. We think we can keep giving out without getting replenished. Then, wearied and weakened by the demands of life and ministry, we become impatient and annoyed with the very ones God has sent us to serve. Rather than exhibiting a gracious, calm, joyous spirit, we become uptight, frazzled, and frenzied (people), resenting, rather than welcoming, the people and opportunities God brings into our lives.
Nancy Leigh DeMoss

Bible – Finnish 1938 Job Chapter 37:1-24.

Index: Finnish 1938

 

Job 37

[1]
[2]
[3]
[4]
[5]
[6]
[7]
[8]
[9]
[10]
[11]
[12]
[13]
[14]
[15]
[16]
[17]
[18]
[19]
[20]
[21]
[22]
[23]
[24]
[25]
[26]
[27]
[28]
[29]
[30]
[31]
[32]
[33]
[34]
[35]
[36]
[37]
[38]
[39]
[40]
[41]
[42]

37:1 “Niin, siitä vapisee sydämeni ja hypähtää paikoiltansa.

37:2 Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhinaa ja kohinaa, joka käy hänen suustansa.

37:3 Hän laskee sen kaikumaan kaiken taivaan alla, lähettää leimauksensa maan ääriin asti.

37:4 Sen kintereillä ärjyy ääni, hän korottaa väkevän äänensä jylinän, eikä hän säästä salamoitaan, äänensä raikuessa.

37:5 Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jylinän, hän tekee suuria tekoja, joita emme käsittää taida.

37:6 Sillä hän sanoo lumelle: `Putoa maahan`, samoin sadekuurolle, rankkasateittensa ryöpylle.

37:7 Niin hän kytkee jokaiselta kädet, että kaikki ihmiset hänen tekonsa tietäisivät.

37:8 Pedot vetäytyvät piiloon ja pysyvät luolissansa.

37:9 Tähtitarhasta tulee tuulispää, pohjan ilmalta pakkanen.

37:10 Jumalan henkäyksestä syntyy jää, ja aavat vedet ahdistuvat.

37:11 Hän myös kuormittaa pilvet kosteudella ja hajottaa välähtelevät ukkosvaarunsa.

37:12 Ne vyöryvät sinne tänne hänen ohjauksestaan, tehdäkseen maanpiirin päällä kaiken, mitä hän niille määrää.

37:13 Hän antaa niiden osua milloin maalle vitsaukseksi, milloin siunaukseksi.

37:14 Ota tämä korviisi, Job; pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetöitä.

37:15 Tiedätkö, kuinka Jumala niillä tekonsa teettää ja kuinka hän antaa pilviensä leimausten loistaa?

37:16 Käsitätkö pilvien punnituksen, hänen ihmeensä, joka on kaikkitietävä?

37:17 Sinä, jonka vaatteet kuumenevat, kun maa on raukeana etelän helletuulesta,

37:18 kaarrutatko sinä hänen kanssansa taivaan, joka on vahva kuin valettu kuvastin?

37:19 Neuvo, mitä meidän on hänelle sanottava; pimeydessämme emme voi tuoda esiin mitään.

37:20 Olisiko hänelle ilmoitettava, että tahtoisin puhua? Kukapa vaatisi omaa tuhoansa!

37:21 Ja nyt: ei voida katsella valoa, joka kirkkaana loistaa, kun tuuli on puhaltanut puhdistaen taivaan.

37:22 Pohjoisesta tulee kultainen hohde; Jumalan yllä on peljättävä valtasuuruus.

37:23 Kaikkivaltiasta emme saata käsittää, häntä, joka on suuri voimassa, joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje.

37:24 Sentähden peljätkööt häntä ihmiset; hän ei katso keneenkään, joka on omasta mielestään viisas.”