Index: Finnish 1938

Job 19

[1]
[2]
[3]
[4]
[5]
[6]
[7]
[8]
[9]
[10]
[11]
[12]
[13]
[14]
[15]
[16]
[17]
[18]
[19]
[20]
[21]
[22]
[23]
[24]
[25]
[26]
[27]
[28]
[29]
[30]
[31]
[32]
[33]
[34]
[35]
[36]
[37]
[38]
[39]
[40]
[41]
[42]

19:1 Job vastasi ja sanoi:

19:2 “Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?

19:3 Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.

19:4 Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?

19:5 Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?

19:6 Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.

19:7 Katso, minä huudan: `Väkivaltaa!` enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.

19:8 Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.

19:9 Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.

19:10 Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.

19:11 Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.

19:12 Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.

19:13 Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.

19:14 Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.

19:15 Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.

19:16 Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.

19:17 Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.

19:18 Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.

19:19 Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.

19:20 Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.

19:21 Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.

19:22 Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?

19:23 Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,

19:24 rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!

19:25 Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.

19:26 Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.

19:27 Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet – eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.

19:28 Kun sanotte: `Kuinka vainoammekaan häntä!` – minusta muka löydetään asian juuri –

19:29 niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on.”