The rule is: listen and allow the Word to make the beginning, then the knowing [God] will nicely follow. If, however, you do not listen, you will never know anything. For it is decreed, God will not be seen, known, or comprehended except through his Word alone. Whatever therefore one undertakes for salvation apart from the Word is in vain. God will not respond to that. He will not have it. He will not tolerate any other way. Therefore, let his Book in which He speaks to you be commended to you. For he did not cause it to be written to no purpose. He did not want us to let it lie there in neglect, as if he were speaking with mice under the bench or with flies on the pulpit. We are to read it, to think and speak about it, and to study it, certain that He Himself, not an angel or a creature, is speaking with us in it.
Martin Luther

Bible – Finnish 1938 Job Chapter 6:1-30.

Index: Finnish 1938

 

Job 6

[1]
[2]
[3]
[4]
[5]
[6]
[7]
[8]
[9]
[10]
[11]
[12]
[13]
[14]
[15]
[16]
[17]
[18]
[19]
[20]
[21]
[22]
[23]
[24]
[25]
[26]
[27]
[28]
[29]
[30]
[31]
[32]
[33]
[34]
[35]
[36]
[37]
[38]
[39]
[40]
[41]
[42]

6:1 Job vastasi ja sanoi:

6:2 “Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!

6:3 Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.

6:4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.

6:5 Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?

6:6 Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?

6:7 Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.

6:8 Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!

6:9 Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!

6:10 Niin olisi vielä lohdutuksenani – ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla – etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.

6:11 Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?

6:12 Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?

6:13 Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?

6:14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.

6:15 Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.

6:16 Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;

6:17 auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.

6:18 Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.

6:19 Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;

6:20 he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.

6:21 Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.

6:22 Olenko sanonut: `Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,

6:23 pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä`?

6:24 Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.

6:25 Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?

6:26 Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.

6:27 Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.

6:28 Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.

6:29 Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.

6:30 Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?”